Max Porter: Surulla on sulkapeite


Max Porter: Surulla on sulkapeite   pienoisromaani  119s.  Gummerus 2018 
                      Grief is the Thing with Feathers  2015


Ensin kirja ilahduttaa ulkonäöllään. Se on viehättävän yksinkertainen. Pieni vihreä kirja, jonka kannessa musta varis lehahtaa ilmaan.

 Varislinnut ovat paljon käytettyjä hahmoja kirjallisuudessa. Niitä on helppo inhimillistää, sillä ne ovat pitkäikäisiä, älykkäitä ja leikkisiä. Ne nähdään myös mystisinä olentoina, syynä ainakin pahaenteinen raakunta, raatojen syönti, musta väri ja älykkyys. Tämän kirjan varis on juuri tällainen. Sen raadonsyöjän ominaisuudet tulevat alussa vahvasti esiin, myöhemmin korostetaan muita puolia, joista pidän enemmän.

Kirjan kaikki henkilöt vuorottelevat kertojina. Isä ja pojat ovat selkeät hahmot. He ovat menettäneet perheen äidin ja rämpivät kirjan mittaan ylös surusta. Pojat ovat aina yhdessä, kaksoset. Mutta varis? Takakansi selittää: Ovelle lehahtaa suru variksen muodossa ja aikoo jäädä niin pitkäksi aikaa kuin tarvitaan. Variksesta tulee perheen terapeutti ja apulainen.

Pienet näytteet:

ISÄ

Neljä viisi päivää hänen kuolemansa jälkeen istuin yksin olohuoneessa ja ihmettelin mitä tekisin. Laahustin ympäriinsä, odotin järkytyksen laantumista, odotin että jokin jäsentynyt tunne putkahtaisi esiin päivieni valheellisesta järjestelmällisyydestä.

POJAT 

Veljeni ja minä löysimme jostain rantakallion poterosta miljoonakalan. Yritimme ottaa sen hengiltä. Ensin viskelimme lammikkoon pikkukiviä, mutta kala oli vikkelä.

 VARIS

Sangen romanttista, miten tapasimme. Tyhmä juttu. Heikun keikun suttu. Tuiki tavallinen kämppä roisketasossa, kirpaiseva pikku haaveri, helposti pujahdin läpi seinän ja ylös ullakkohuoneeseen katsomaan niiden pumpulipoikien äänetöntä unta, viattomien lasten humalluttavaa hyrinää, liinanukkaa, ilmassa räiskettä, päiskettä, mäiskettä, huusholli läpeensä surun lyömä huutaa kuollutta äitiä, jokainen liitu, traktori, takki ja kumisaapas on surukelmun peitossa.


Pojat kertovat lyhyin virkkein esimerkiksi leikeistään, ajatuksistaan äidistä sekä huomioistaan suruun vajonneesta isästä ja variksesta. Variksen virkkeet ovat ilotulitusta, ällötystä tai mitä tahansa. Teksti lentää variksen mukana myös runomuotoon, loruiluun ja uusiin ilmauksiin. Surullisen isän teksti rakentuu useimmiten asiallisista lauseista. Hän kaipaa ja muistelee äkillisesti kuollutta vaimoaan ja koittaa hoitaa arjen asiat (pojat ja työnsä). Joukossa on myös vuoropuheluja variksen kanssa.

Surulla on sulkapeite kertoo surusta ja rakkaudesta. Se on surullinen, yllättävä ja hullutteleva. Irmeli Ruuskan suomennos on lennokas. Kirjan lukee nopeasti, mutta kiirettä ei kannata pitää. Perusromaani se ei ole. Suosittelen sitä, jos haluaa välillä lukea jotakin ihan erilaista. Ajattelin alkupuolta lukiessani, etten pidä tästä ollenkaan, mutta uudelleen selailu on vain parantanut kirjaa.

Tämä englantilaisen Max Porterin esikoisteos on kerännyt paljon kiitosta maailmalla. Se on saanut inspiraation Ted Hughesin (1930 – 1998) runokokoelmasta Crow. Hughes on Britanniassa tunnettu runoilija. Hänet muistetaan runojen lisäksi skandaalinkäryisestä elämästä ja erityisesti amerikkalaisen runoilijan Sylvia Plathin (1932-1963) puolisona. Plath tappoi itsensä 30-vuotiaana.
Ted Hughesista tehty laadukas dokumentti on tulossa YleAreenaan uudelleen katsottavaksi 20.3.2018. Runoilijoista tehdyt elämänkertadokumentit ovat harvassa. Se on kuulemma antoisaa katsottavaa, vaikkei olisi Hughesin tuotantoon tutustunutkaan.
Helmet lukuhaasteeseen sijoitan kirjan toistaiseksi kohtaan 24. surullinen kirja. Se on myös 15. palkitun kääntäjän kääntämä kirja (Irmeli Ruuska, ainakin Kaarlen palkinto 2017). Sen voi ajatella sopivan myös kohtiin 19. kirja käsittelee vanhemmuutta, 33. selviytymistarina, 36. runo on kirjassa tärkeässä roolissa, 47. kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta (osittain) ja 49. vuonna 2018 julkaistu kirja (suomennos). Itse ajattelen haasteen kohtia melko avarasti. 

Tämän tekstin kirjoitti Eeva. Hankin kirjan kirjastosta. Moni kokeneempi bloggaaja on tästä jo kirjoittanut, esimerkiksi Nannan kirjakimara.


Kommentit

  1. Kiitos tuosta dokumentti-vinkistä! Ted Hughes alkoi tämän Porterin kirjan myötä kiinnostaa, ja nyt havahduin siihen, etten ole lukenut mitään myöskään Sylvia Plathilta. Luettavien kirjojen lista piteni taas mukavasti :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kuulla sinusta!

Suositut tekstit